Heissan vaan kaikille! Kuvan vuoksi varmaan moni nyt vaihtaa kanavaa.. =) sen verran taitaa olla teitä, jotka koitatte hinnalla millä hyvänsä kadottaa nuo mokomat voikukat pihoiltanne. No, meillä niitä riittää, vaikka tuo kuva onkin viime vuodelta. Ja mä en kyllä jaksa niistä sen suuremmin ressailla, ihan kiva vaan että on kukkaloistoa. =) Ja hei eiks toi keltainen oo kuitenkin myös aika trendikäs väri??
No niin. Olin sitten taas siellä kursseilemassa viikonlopun. Kivaa oli. Tenttikin tais mennä ihan hyvin, vaikka kyllähän mä taas viime tipassa vielä luin aamulla niitä juttuja läpi... On hiukka vaikee miettiä mitä siellä nyt ehkä saatettais kysellä, kun tentit on ollu sen verta odottamattomia joka kerta. Siis eka oli paljon helpompi kuin kuvittelin, toinen taas sitten paljon nippelitietoa vaativampi mitä olin ekan perusteella odottanut...
Yökylässäkin oli taas niin huisin hauskaa.
Terkut vaan Minnalle, oot kyllä ihana!!
Palasin kotiin tänään auto täynnä kamaa. Ostin Minnalta pupuille häkin, sellasen ison sisähäkin siis. Koitetaan nyt sit tällaista järjestelyä, että laitetaan puput omiin häkkeihinsä yöksi lasten huoneisiin... Jos ne ei siellä vaikka rymistelis. Jos rymistävät, en kyllä enää tiiä sit muuta vaihtoehtoa kuin tehdä järjestelyjä huoneiden suhteen - eli meille pojan huone ja tytön huoneeseen sitten myös velipoika nukkumaan. Ei oikein järjestely miellytä nuorisoa, mutta minä en suostu enää valvomaan mokomien karvakorvien takia öitäni.
Mutta täytyy sanoa, että mun sydäntä kyllä aika lailla raastoi katella, miten ne suht isoon tilaan tottuneet puput nyt sitten laitettiin niihin häkkeihinsä. Toisen häkki on siis tämä uusi, ehkä jotain 120cm pitkä, ja toisella on se meillä jo aiemmin ollut pienempi, 90cm pitkä. Etenkin toi pienempi tuntui kyllä tosi pieneltä, kun sinne laitettiin hiekkalaatikko ja mökkikin vielä.. voi voi ja nyyhkis! Lapset tosin oli ihan innoissaan, kun saivat lemmikkinsä nyt omiin huoneisiinsa. No, voi hymy hyytyä yön jälkeen.... Aamulla sit laitetaan puput takas yhteiseen häkkiinsä ja jos vain kelit sallii niin koulun jälkeen lapset vie ne sit pihalle aitaukseen.
Mulla on vähän sellanen hassu suhtautuminen noihin eläimiin. Mä menetän järkeni pupujen yöllisien rymistelyjen takia, mutta silti ahistaa laittaa ne pieniin häkkeihin yöksi (ja siis kerrattakoon vielä että se niiden alkuperäinen "häkki", aitaus ehkä paremminkin, on kooltaan noin 90 x 225cm, eli minusta kyllä ihan kelpo kokoinen). Mä ihan oikeesti tahtoisin tarjota niille mahdollisimman tilavat paikat, oon miettiny ton alkuperäisen häkin laajennustakin toisella vähän vastaavalla tilalla, joka on vielä isompi kuin nykyinen. Ne sais kivasti yhdistettyä ja sit ois pupseilla tilaa (rymistellä........). Niitä kun ei siis meillä voi sisällä irti pitää kuin satunnaisesti lasten huoneissa, koirat söis ne muuten (tai en mä tiiä söiskö, nyt ne aina nuolee niitä häkin rakosista kun puput työntää nenää sieltä.. mut jos ne vaikka nuolee vain että jes, makoisa paisti tässä... eli en uskalla kokeilla ees niitä yhdessä irti!).
Niin. Tykkään siis pupuista, ne on tosi suloisia. Inhoan, kun ne valvottaa mua yöt. Kärsin, kun ne on liian pienissä tiloissa nyt. Tahtoisin niille isot, kivat tilat. Myös ison ja virikkeellisen ulkotarhan. Ja yöllä niiden riekkuessa voisin tehdä niistä paistia...
Lapsille on sanottu, että ensi syksynä on mietittävä tosissaan mitä asioille tehdään. Eli että tahtooko ne pitää puput = asua yhteisessä huoneessa jotta mekin saadaan nukkua öisin. Vai mitä tehdään...
Empä olis uskonut, että tästä tulee tällainen show ja riesa. Musta on ihan perkuleellinen vääryys, että se mitä olen lasten iloksi tarkoittanut (ja siis niiden hartaasta toiveesta ne niille hankkinut, vaikka mies oli kyllä vastaan niitä), kääntyy mua itteeni vastaan näin totaalisesti (niin, siitäs sain, kun en kunnioittanut miehen tahtoa vaan laitoin lapset hänen sanansa edelle...).
Ja ihan vaan tiedoks, kaikki agressiiviset pupujen ystävät, voitte jättää kaikki ilkeät kommentit sitten laittamatta. Tässä asiassa on ihan kylliksi stressiä mulle ilmankin. Mietin joka ikinen päivä, että mitä tässä oikein pitäis nyt tehdä... Että aivan uskomattoman järjetöntä, että tollasten pikkuelukoiden takia lapset menettää omat huoneet. Tai mä saan harmaita hiuksia ja suunnattoman huonon omantunnon. Tahtoisin tarjota pupuille onnellisen elämän meillä, mutta en todellakaan omien yöunieni kustannuksella. Ihan kauhistuttaa ajatus, että ne todella saattaa elää 10v...
Loppukaneettina siis: mulla ei ole pupuja vastaan mitään muuta kuin se, että ne sattuu nukkumaan samassa huoneessa kuin me miehen kanssa. (ja ei, niitä ei pysty siirtämään muualle ilman erityisen vaivalloisia järjestelyjä, paitsi nyt lasten huoneisiin häkkeihin, joiden koko saa mut kärsimään...) Siis jos ne nukkuis, asiassa ei olis mitään ongelmaa. Mutta kuvitelkaa se lähes tauoton pienten kynsien kirske vasten muovipohjaista kissanpissalaatikkoa..... keskellä yötä... ja se tunne, kun kesken makeimpien unien herää siihen, monta kertaa yössä, eikä se ääni lopu koskaan eikä ikinä... loputon loputon loputon kaivaminen, kun pieni pupu koittaa ilmeisesti puhkaista sen laatikon pohjan kynsillään ajan mittaan...
*huoh*
No mutta nyt suihkuun ja nukkumaan (ilman rapinoita, jes/voi lapsi parkoja...) ja aamulla kohti uutta viikkoa, joka onkin täynnä ohjelmaa...
Palaan vielä tuonnempana edellisen postauksen aiheeseen. Kiitos kaikille kommentoijille, saittepas kyllä mut taas miettimään että onkos mulla siis oikeesti koko ajan kiire vai miten se meneekään.. oonko mä vaan niin jumissa koneella, ettei mikään muu homma hoidu ja lamaannun kaikesta. Köh köh.. Mulla saattaapi olla pikkuinen priorisointiongelma tässä nyt, eli sille täytynee tehdä jotain. Mutta palaan siis asiaan tuonnempana!
